Tapahtumapaikkojen urut
Lahden Kansainvälisen Urkuviikon konsertteja soitetaan muun muassa Sibeliustalossa, Ristinkirkossa ja Mukkulan kirkossa, joiden urut ovat kaikki omaleimaisia ja ainutlaatuisia.
Ristinkirkon urut
Lahden Ristinkirkon urut rakensi Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy vuonna 1979, ja hintalappu oli noin miljoona euroa. Vuonna 2012 peruskorjauksen yhteydessä urkuihin lisättiin yksi uusi äänikerta.
Ristinkirkon urut ovat arvokas osa Lahden musiikkielämää. Niiden monipuolisuus, Ristinkirkon loistava akustiikka sekä sijainti kirkon alaosassa tekevät niistä rakastetun instrumentin niin urkureille kuin kuulijoillekin.
Monipuolinen ja kaunisääninen soitin
Ristinkirkon uruissa on 53 äänikertaa. Urkujen sointi on leveä ja täyttää kirkon upeasti, tarjoten sekä voimakkaita että hienovaraisia äänimaailmoja. Dispositio sisältää muun muassa yhdeksän kieliäänikertaa sekä erityisen voix celeste 8´-äänikerran, joka tuo pehmeän ja huojuvan sävyn soittoon.
Ristinkirkon urkujen monipuolisuus mahdollistaa erilaisten musiikkityylien esittämisen. Neljä sormiota tarjoavat valinnanvaraa ja antavat soittajalle mahdollisuuden luoda monimuotoisia ja rikkaita sointimaailmoja.
Uruissa on mekaaninen koneisto, ja sähköinen kombinaatio mahdollistaa tallennuksen.
Ainutlaatuinen sijainti kirkon alaosassa
Urkujen sijoittelu Ristinkirkossa poikkeaa perinteisestä ratkaisusta. Alvar Aalto oli alun perin suunnitellut urut perinteiseen tapaan parvelle, mutta lopulta ne sijoitettiin alas kirkkosaliin urkuri Aimo Känkäsen suosituksesta. Tämä mahdollistaa sen, että konserttien aikana kuulijat voivat nähdä urkurin soittamassa, mikä luo erityisen yhteyden muusikon ja yleisön välille. Tämä tekee uruilla esiintymisestä ainutlaatuisen kokemuksen niin soittajalle kuin kuulijoillekin.
Lahden Mukkulan kirkon urut ovat ainutlaatuinen yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kangasalan Urkurakentamo Oy valmisti ne vuonna 1993, ja niiden suunnittelussa oli mukana muun muassa urkurakentaja Pentti Pelto.
Mukkulan kirkon urut ovat ainutlaatuinen yhdistelmä historiallista äänenmuodostusta ja modernia estetiikkaa. Persoonallinen soitin asettaa urkurille haasteita, mutta tarjoaa myös luonnetta ja syvyyttä.
Sibeliustalon urut
Lahden Sibeliustalon Pääsalin vaikuttavaan tunnelmaan kuuluu olennaisena osana sen ainutlaatuinen soitin – ranskalaisromanttiset urut, jotka valmistuivat vuonna 2007. Jo Sibeliustalon rakentamisvaiheessa vuonna 2000 Pääsaliin varattiin tila 52-äänikertaisille uruille, mutta itse soitin saatiin paikoilleen vasta seitsemän vuotta myöhemmin.
Urkujen suunnittelu ja rakentaminen on taidonnäyte monelta eri taholta. Urkufasadin suunnittelusta vastasi ruotsalainen arkkitehti Ulf Oldaeus, joka teki tiivistä yhteistöitä Sibeliustalon arkkitehtien Kimmo Lintulan ja Hannu Tikan kanssa. Soittimen rakensi käsityönä Ruotsin Luulajassa Grönlund Orgelbyggeri, ja sen valmistus maksoi yhteensä 1,2 miljoonaa euroa.
Urkujen rahoituksen kokosi Pro Organo Pleno ry. Hankkeeseen osallistuivat EU, Suomen Kulttuurirahasto, Lahden kaupunki, yritykset ja yksityiset lahjoittajat. Lahden kaupunki vastaanotti urut lahjoituksena ja luovutti ne Sibeliustalo Oy:n hallintaan ja hoitoon. Urkujen juhlallinen vihkiäiskonsertti pidettiin 3.5.2007.
Monipuolinen ja ainutlaatuinen soitin
Sibeliustalon urut ovat ainutlaatuiset niin rakenteeltaan kuin soinniltaan. Niissä on yhteensä 4500 urkupilliä, joista suurin on 9,5 metriä korkea ja 60 senttimetriä leveä puupilli. Soittimessa on kolme sormiota sekä jalkio, ja sen rekisterihallinta on monipuolinen ja omaleimainen. Urut tarjoavat soittajalle runsaan kirjon sointivärejä sekä erityisesti laajan kieliäänikertojen valikoiman, joiden avulla voi luoda erilaisia tunnelmia.
Vaikka urut ovat ranskalaisromanttista tyyliä, niillä voi soittaa myös muun muassa barokkia ja Bachia. Urkujen harvinaisiin erikoisuuksiin kuuluvat erikoisefektit, kuten linnunlaulu, sateen ääni ja kellopeli, jotka tuovat lisävivahteita soittoon.
Akustiikka ja soittokokemus
Sali leimaa vahvasti Sibeliustalon urkujen sointia. Urut yhdistetään usein kirkkojen pitkään jälkikaikuun, mutta Sibeliustalon Pääsali on optimoitu sinfoniaorkesterille, joten akustiikka on tavanomaista kuivempi. Onneksi salin muunneltava akustiikka mahdollistaa myös jälkikaiun lisäämisen tarpeen mukaan.
Urkujen parissa aika kuluu kuin siivillä, mutta soitin vaatii myös perehtymistä. Sähköinen rekisterinhallinta on monipuolinen mutta edellyttää harjoittelua. Urkurien mukaan Sibeliustalon urut ovat kuin villi hevonen, joka vaatii kesyttämistä, mutta palkitsee taitavan soittajan upealla sointimaailmalla.
Mukkulan kirkon urut
Nauvon positiivi äänityksen mallina
Mukkulan kirkon uruissa on 15 äänikertaa, kaksi sormiopillistöä ja täysjalkio. Soitin on rakennettu erityisesti renessanssimusiikkia varten, mutta sen suunnittelussa on otettu huomioon myös muiden musiikkityylien esittäminen.
Urkujen äänityksen mallina käytettiin Nauvon positiivia, Suomen vanhinta säilynyttä urkusoitinta. Museoviranomaisten myötävaikutuksella Nauvon positiivin pillit saatiin tutkimuskäyttöön, mikä mahdollisti tarkat akustiset mittaukset ja autenttisen renessanssityylin tavoittelun. Vaikka Nauvon positiivi on rakennettu 1600-luvun puolivälissä, eikä sellaisena edusta renessanssia puhtaimmillaan, ratkaisu osoittautui menestykselliseksi.
Persoonallinen sointi ja erikoispiirteet
Mukkulan kirkon urut tarjoavat urkureille haasteita mutta myös rikkaan ja persoonallisen soittokokemuksen.
Urut on viritetty keskisävelviritykseen, mikä tarkoittaa, että tietyt sävellajit soivat hyvin puhtaasti, kun taas toiset epävireisesti. Urkurin onkin huomioitava tämä ja valittava sävellaji sen mukaan, mikä uruissa soi parhaiten.
Soittimen erityispiirteisiin kuuluvat harvinaisemmat äänikerrat, kuten regal ja rankett, jotka tuovat siihen omaleimaista sävyä. Dispositiosta löytyy myös principalit, huilut ja linnunlaulukone, joka tuo soittoon erikoisen ja kiehtovan lisän.
Urkujen sointi on kaunis, pehmeä, levollinen ja kantava, mikä tekee niistä ihanteellisen soittimen renessanssimusiikille sekä muille herkemmille sävyille.
Mukkulan kirkon akustiikka ja käyttömahdollisuudet
Mukkulan kirkkoon mahtuu lähes 300 kuulijaa, ja sen akustinen ympäristö sopii erityisen hyvin kamarimusiikille ja laulumusiikille.
Mukkulan kirkon urut pääsevät oikeuksiinsa akustiikaltaan erinomaisessa kirkkosalissa. Tilassa on mahdollisuus jakaa sali väliseinällä, mikä vaikuttaa sointiin merkittävästi. Kun sali on pienempi, urut soivat hyvin voimakkaasti ja täyttävät tilan äänellään.