Kalevi Kiviniemi astui Urkuviikon johtoon vuonna 1990. Hän oli jo 10 vuoden ajan toiminut festivaalilla muun muassa talkoolaisena, urkukilpailun kuuluttajana, kirkkomuusikkona sekä konserttiurkurina.
Kiviniemi oli kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu taiteilija, ja hänen panoksensa festivaalin kehittämisessä oli merkittävä. Hän onnistui kaudellaan kansainvälistämään tapahtuman ja nostamaan sen tasoltaan huippukastiin.
Kevyempää ohjelmistoa vakavamman urkumusiikin rinnalle
Aluksi Kiviniemi oli epäröivä ottaessaan vastaan Urkuviikon johtajan tehtävän. Aimo Känkänen onnistui suostuttelemaan hänet Urkuviikon johtajaksi sillä ehdolla, että Känkänen saisi aisaparikseen Erkki Krohnin.
Kiviniemi halusi festivaalille selkeän painotuksen urkumusiikkiin, sillä hänen mielestään yleismusiikkitapahtumia oli jo liikaa. Tavoitteena oli nostaa esiin urkutaiteen historian aikakausien musiikkia ja tuoda festivaaliin kansainvälisiä huippuartisteja.
Kiviniemi esitteli festivaalilla paitsi tunnettuja urkureita myös vähemmän tunnettuja, mutta lahjakkaita soittajia, jotka pystyivät tarjoamaan korkealaatuista musiikkia. Kiviniemi oli erityisen kiinnostunut yhdistämään urkutaiteen ja sinfoniaorkesterit, ja hän halusi aina saada päätöskonserttiin aina urkukonserton ja sen rinnalle suuren kirkkomusiikkiteoksen.
Kiviniemen ohjelma painottui vakavaan urkumusiikkiin, mutta myös kokeileva ohjelmisto sai tilaa. Tavoitteena oli saada festivaaliin myös uutta yleisöä kevyemmän ohjelmiston myötä. Kultakimpaleeksi Urkuviikolle osoittautui kuuluisa englantilainen laulajisto The King’s Singers, jonka Krohn kaivoi Kiviniemen pyynnöstä esiin 1990-luvun alussa.
Erikoisia elämyksiä ja lastenkonsertteja
Kiviniemen rohkea kokeilunhalu ja halu tarjota festivaalivieraalle erikoisia elämyksiä olivat keskiössä hänen johdossaan. Kiviniemen kaudella Urkuviikolle ilmestyi erikoisuuksia, kuten mykkäelokuvanäytökset urkujen säestyksellä. Ensimmäinen esitys, Notre Damen kellonsoittaja, oli suuri menestys ja keräsi jopa tuhat katsojaa. Mykkäelokuvia esitettiin sen jälkeen myös vuosina 1995, 1997, 2005, 2008, 2011, 2016 ja 2018.
Vuonna 1996 kokeiltiin täysin uutta konserttipaikkaa – 400 metriä pitkää Mustankallion autotunnelia, sillä tunnelin akustiikkaa kehuttiin uskomattomaksi. Idea oli Krohnin, joka oli jo pitkään hautonut ideaa konsertista, joka ei sopinut kirkkoon. Tunneliin rakennettiin esiintymistilat sekä 600-paikkainen ravintola. Tunnelikonsertteja pidettiin vuoteen 2000 asti sekä vielä 2004.
Kiviniemi koki myös tärkeänä rakentaa taiteen portaat lapsille, ja hän järjestikin ilmaiskonsertteja, joissa esiteltiin muun muassa urkujen mörköääniä ja leijonan lailla karjuvia hurjia kieliäänikertoja.
Taloudelliset haasteet jatkuvat
Kiviniemen aikakausi ei ollut pelkästään taiteellista kukoistusta; se oli myös taloudellisten haasteiden aikaa. 1990-luvun lama iski Urkuviikkoon erityisesti festivaalin rahoituslähteiden kautta. Useat festivaalin päärahoittajat, kuten valtio, kunnat ja seurakunnat, kokivat taloudellisia vaikeuksia. Tämän vuoksi Kiviniemi joutui myös itse tekemään uhrauksia, kuten luopumaan palkoistaan ja esiintymispalkkioistaan festivaalin hyväksi.
Krohn vaistosi lama-Suomen tarpeet ja pisti pystyyn Urkuviikkoa tukeneen kirpputorin 1992 lopulla. Uudeksi tulonlähteeksi osoittautui myös EU. Vuonna 1995 Urkuviikko pääsi Suomessa uuteen EU:n kulttuuriohjelmaan. Uudet rahoituslähteet eivät kuitenkaan pelastaneet Urkuviikon taloutta. Seurauksena oli likviditeettiongelma ja paha velkaantuminen.
Vuonna 1997 Kiviniemi kohtasi Urkuviikon suurimman taloudellisen kriisin. Urkukilpailu teki ison loven Urkuviikon talouteen. Urkuviikon 25-vuotisjuhlavuosi oli lähellä olla Urkuviikon viimeinen vuosi. Ilman kaupungin ja seurakuntien isoja lisäavustuksia Urkuviikko olisi kaatunut syksyllä 1997.
Kiviniemen kaudella talousongelmat olivat jatkuva haaste, mutta johtajan sitoutuminen festivaalin tulevaisuuteen piti sen elossa. Huolimatta taloudellisista vaikeuksista Kiviniemi onnistui säilyttämään festivaalin taiteellisen tason ja jopa laajentamaan sen kansainvälistä näkyvyyttä.
Guy Bovet toi fiestaa Urkuviikolle
Konserttiurkurina toimiva Kiviniemi jäi kahden vuoden työlomalle 1999. Hänen sijaisekseen tuli sveitsiläinen Guy Bovet. Bovetin aikana vuonna 1999 urkuviikon teemaksi tuli fiesta, kansanjuhla.
Taloudellisten vaikeuksien vuoksi Urkuviikko oli lyhyempi kuin koskaan. Bovet ylitti vuoden 1999 taiteilijamäärärahat reilusti. Vuoden 2000 Bachiin keskittyneestä Urkuviikosta jouduttiin pyyhkimään pois useita ohjelmanumeroita.
Kalevi Kiviniemi palasi lupauksensa mukaisesti takaisin Urkuviikon johtajaksi vuonna 2001, mutta vuoden tiedettiin merkitsevän jäähyväisiä. Kiviniemi koki vapaana urkutaiteilijana toimimisen henkisesti palkitsevampana.